He lähtivät sieltä kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat: "Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Messias, kuningas." Pilatus kysyi Jeesukselta: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" "Sinä sen sanoit", Jeesus vastasi. (Luuk. 23:1-3)
Juutalaisten neuvosto on jo antanut tuomionsa, mutta kuolemanrangaistuksen langettamiseksi tarvitaan vielä Roomalaisen vallanpitäjän päätös. Pilatukselle on turha esittää syytöksiä, jotka ovat luonteeltaan uskonnollisia (vrt. Luuk 22:70-71). Roomalainen maaherra on kiinnostunut vain politiikasta. Siksi Pilatukselle esitetään Jeesuksen sanoja vääristelevä syytös, että hän muka kieltää maksamasta veroja. Sellaista kapinahenkeä roomalainen hallitusvalta ei voi hyväksyä. Myös messiaskandidaatti on uhka roomalaiselle järjestyksenpidolle.

Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle: "En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen." Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat: "Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti." Tämän kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen. Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta, hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo, sillä tämäkin oli niinä päivinä Jerusalemissa. (Luuk. 23:4-7)
Pilatuksen arvio Jeesuksesta on merkittävä: puolueeton tuomari toteaa Jeesuksen syyttömäksi. Pilatuksen asema on kuitenkin kiusallinen, koska hän ei voi helposti jättää huomioimatta juutalaisten johtajien itsepintaisia syytöksiä. Pilatukselle näyttää tarjoutuvan keino väistyä hankalasta tilanteesta, kun käy ilmi, että Jeesus on kotoisin Galileasta, joka ei kuulunut Pilatuksen vaan Herodes Antipaan hallintoalueeseen.

Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti. Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo. Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät; siihen saakka he olivat olleet vihoissa keskenään. (Luuk. 23:8-12)
Herodes on sama paikallishallitsija, joka pari kolme vuotta aikaisemmin oli teloituttanut Johannes Kastajan ja joka kuultuaan Jeesuksen toiminnasta oli ymmällä, koska jotkut sanoivat Johanneksen nousseen kuolleista. Jo silloin Herodes olisi halunnut nähdä Jeesuksen ja varmistua siitä, kuka tämä oikein on (lue Luuk. 9:7-9). Nyt siihen tarjoutuu tilaisuus. Jeesus tuottaa Herodekselle kuitenkin pettymyksen koska ei suostukaan esittämään mitään ihmettä. Herodeksen ja hänen miestensä silmissä Jeesus lienee vain säälittävä ja epäonnistunut kansankiihottaja, joka ansaitsee pilkan ja halveksunnan. Herodeskin haluaa päästä vastuusta tehdä ratkaisevaa päätöstä Jeesuksen asiassa ja palauttaa tämän Pilatukselle.

Pilatus kutsui koolle ylipapit, hallitusmiehet ja kansan ja sanoi heille: "Te toitte tämän miehen minun eteeni väittäen häntä kansan villitsijäksi. Olen nyt teidän läsnä ollessanne kuulustellut häntä, mutta en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään, mistä te häntä syytätte. Ei liioin Herodes, sillä hän lähetti miehen takaisin meidän eteemme. Ei hän ole tehnyt mitään, mistä seuraisi kuolemantuomio. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan ensin olen antanut kurittaa häntä." Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi. (Luuk. 23:13-17)
Pilatus toistaa arvionsa Jeesuksen syyttömyydestä. Ehkä hän arvelee että kansan johtajille voisi riittää roomalainen kurittaminen, ruoskiminen, joka sekin oli ankara rangaistus. Edelleen Pilatus ajattelee, että hän voi perustella Jeesuksen vapauttamista vetoamalla tapaan, jonka mukaan hänen kuului päästää pääsiäisjuhlan kunniaksi yksi vanki vapaaksi.

Silloin kaikki huusivat yhteen ääneen: "Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!" Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies. Pilatus vetosi uudestaan heihin, sillä hän halusi vapauttaa Jeesuksen. Mutta he huusivat vastaan: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hänet pitäisi tuomita kuolemaan. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan olen antanut kurittaa häntä." Mutta he eivät antaneet periksi vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi. Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa. Hän vapautti sen miehen, jonka he halusivat - miehen, joka oli vangittu mellakan ja murhan tähden - mutta Jeesuksen hän luovutti heidän valtaansa. (Luuk. 23:18-25)
Pilatus ehkä yllättyi juutalaisten yksimielisestä ja kiivaasta vihasta Jeesusta vastaan. Kansan painostuksesta Pilatus luopuu jo tekemästään vapauttavasta päätöksestä ja antaa Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Ehkäpä Pilatuksen ratkaisu oli poliittisesti viisas. Lopulta yhden vaikkakin viattoman miehen uhraaminen tuntui varmasti pieneltä hinnalta yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi.

Jeesusta lähdettiin viemään. Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon-nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä. Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi: "Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. Tulee aika, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.' Silloin ihmiset sanovat vuorille: 'Kaatukaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.' Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!" (Luuk. 23:26-31)
Jeesuksen matka teloituspaikalle alkaa. Tavan mukaan tuomitun piti kantaa itse ristinsä poikkipuu teloituspaikalle. Samalla hän joutui julkisen häpeän ja häpäisyn kohteeksi, kun kulki väkijoukon keskellä. Ilmeisesti Jeesus oli jo niin heikossa kunnossa - ehkä Pilatuksen määräämän ruoskimisen tähden – ettei hän jaksanut kantaa puuta.
Näyttää siltä, että aivan kaikki eivät kuitenkaan olleet Jeesuksen tuomitsemisen kannalla. Oli myös niitä, jotka itkivät Jeesusta. He eivät vain saaneet ääntään kuuluviin, kun Jeesusta tuomittiin. Jeesuksen sanat itkeville naisille viittaavat tulevaan tuomioon, joka koskee koko ihmiskuntaa. Jos Jeesus, joka itsessään on synnitön, joutuu kantamaan rangaistuksen tällä tavalla, niin miten käy niiden, jotka ovat syntisiä ja ansaitsevat tuomion? (Lue Ilm. 6:15-17).

Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa. (Luuk. 23:32-34)
Jeesuksen kanssa teloitetut rikolliset saattoivat olla Barabbaan tovereita. Jeesus naulitaan keskimmäiseen ristiin, ehkä siksi, että näin hänestä tehdään ikään kuin rosvojoukon johtaja. Huolimatta siitä, että Jeesus kärsii syyttömänä, hän rukoilee niiden puolesta, jotka hänet teloittavat. Näin hän toteuttaa omaa opetustaan (lue Matt. 5:44).
Jeesuksen kuolemassa toteutuvat monet Vanhan testamentin ennustukset. Jes. 53:12 ennustaa Herran kärsivästä palvelijasta: ”… hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.” Jes. 53 myös kertoo syyn Jeesuksen kuolemaan: ”Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen” (Jes. 53:4-6). Jeesuksen vaatteitten jakamisesta taas puhutaan Psalmissa 22: ”… jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa (jae 19)”.

Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut - auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu." Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: "Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi." Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas." (Luuk. 23:35-38)
Vain pahimmille rikollisille tarkoitetun ristiinnaulitsemistuomion yhtenä merkityksenä oli tuomitun saattaminen julkisen häpeän kohteeksi. Ristiinnaulittujen ympärillä on suuri joukko ihmisiä pilkkaamassa heitä. Jeesusta pilkataan erityisesti epäonnistuneesta kuninkuuden tavoittelemisesta. Jeesuksen pään yläpuolella olevan kirjoituksen tarkoitus on tehdä Jeesus entistä enemmän naurun alaiseksi. Samalla kirjoitus kuitenkin paljastaa syvimmän hengellisen totuuden.

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!" Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa." Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:39-43)
Kaksi pahatekijää kuvaavat kahta erilaista suhtautumista Jeesukseen. Toinen, pilkkaaja, ei voinut nähdä Jeesuksessa mitään muuta kuin epäonnistuneen messiaskandidaatin. Toinen taas näki Jeesuksen hengellisin silmin ja ymmärsi hänen hengellisen kuninkuutensa. Katuva ryöväri sai vielä viime hetkenään armon ja pelastuksen.

Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. (Luuk. 23:44-46)
Jumalan pojan kuoleman hetkellä yliluonnollinen pimeys peittää koko maan. Temppelin väliverho, joka erotti temppelin kaikkein pyhimmän huoneen, Jumalan läsnäolon paikan, muusta temppelistä, repeää kahtia. Tämä merkitsee ehkä sitä, että juutalaisten temppelipalveluksen aika on nyt ohi, kun Jeesus on antanut lopullisen ja riittävän uhrin koko maailman puolesta. Samalla väliverhon repeäminen julistaa tien pyhän Jumalan yhteyteen olevan nyt auki.

Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: "Tämä mies oli todella viaton." Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan. (Luuk. 23:47-49)
Nyt roomalainen upseerikin tunnustaa Jeesuksen viattomuuden, kuten Pilatus aikaisemmin. Jeesuksen kuolemaan liittyneet tapahtumat taisivat koskettaa monia muitakin, koska he pois lähtiessään löivät rintaansa katumuksen merkkinä.

Muuan neuvoston jäsen, Joosef, joka oli kotoisin juutalaisesta Arimatian kaupungista, ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä ja hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa. Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään. Oli valmistuspäivä, sapatti oli juuri alkamassa. (Luuk. 23:50-54)
Jeesuksella oli kannattajia myös juutalaisten johtajien parissa. Joh. 3 kertoo Nikodeemuksesta, joka oli juutalaisten johtomiehiä, ja nyt suuren neuvoston jäsen Joosef Arimatialainen haluaa tehdä Jeesukselle viimeisen palveluksen. Rikkailla oli varaa ostaa itselleen kallioon hakattu hauta, ja sellaisen Joosef oli hankkinut itselleen. Hän antaa haudan Jeesukselle ja vie tämän ruumiin hautakammioon. Tässä toteutuu Jes. 53:9: ”Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa.”

Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin hautaan. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan. (Luuk. 23:55-56)
Juutalaisen tavan mukaan ruumis piti voidella tuoksuvilla öljyillä ja voiteilla, mutta siihen ei ollut nyt mahdollisuutta, koska sapatti oli alkamassa – juutalaisen ajanlaskun mukaan sapatti alkoi jo edellisenä iltana noin klo 18 – eikä sapattina saanut tehdä työtä, ei edes voidella ruumista. Naiset kuitenkin ostavat voiteet valmiiksi sapatin jälkeistä päivää varten.